tiistai 20. tammikuuta 2015

Martoissa on arjen mahdollisuus – teemakausi jatkuu

Perusteet marttajärjestöön liittymiselle ja siinä toimimiselle vaihtelevat: yksi haluaa olla mukana käsityöharrastuksessa, toinen arvostaa loistavaa jäsenlehteä, kolmas on innokas kokki. Osalla meistä on takana sukupolvien marttaperinne ja osalla taas martat on uusi, erilainen harrastus. Meitä kaikkia yhdistää kuitenkin halu yhdessä oppimiseen, yhdessä vaikuttamiseen ja ennen kaikkea yhdessä tekemiseen.

Yhdistysten, marttapiirin ja marttaliiton vuoden 2015 toimintakalentereista näkyy taas se valtava into, jolla järjestössämme toimitaan. Marttatapahtumia maassamme lienee vuosittain noin kaksikymmentätuhatta, se tarkoittaa noin viittäkymmentä tapahtumaa vuoden jokaisena päivänä. Sähköisen tilastoinnin mukaan vuonna 2014 Varsinais-Suomen Martoissa on toiminut 4280 vapaaehtoista tehden 16700 tuntia vapaaehtoistyötä. Yhdessä tekemisen määrä on valtava.

Toisen tyttäreni lapsuudenystävä sai runsas vuosi sitten ihanan tyttövauvan.  Perheellä on kaikki hyvin, mutta he asuvat jonkin matkan päässä sukulaisistaan. Nuori äiti kertoi, miten etenkin vauvan ollessa ihan pieni, perheen isän ollessa töissä, äiti kaipaisi vaikka yhtä tuntia omaa aikaa, jolloin voisi käydä parturissa, jalkahoidossa tai vaan suihkussa omaksi virkistyksekseen. Olen pohtinut, olisiko meillä martoilla mahdollisuutta auttaa nuorta perhettä. Varmaan halukkaita lapsenhoitajia löytyisi.

Mannerheimin lastensuojeluliitolla on oma lapsenvahtipalvelu, SPR:llä ystävät, voisikohan meillä Martoilla olla työmuotona mummolainaamo?

Hyvää toimintavuotta toivottaen,


Tiina


maanantai 12. tammikuuta 2015

…paha Nuutti poies viepi

Huomenna on Nuutinpäivä. Kun olin lapsi, meillä oli tapana kiertää talosta taloon ”nuutittamassa” eli viemässä joulua pois. Pukeutumisessa näimme runsaasti vaivaa. Jostain syystä naamariksi laitettiin aina äidin vanha nailonsukka! Palkaksi saimme yleensä joulusta jäljellä olevia pikkuleipiä ja piparkakkuja. Muistan kerran saaneeni todella hienon palkan: Hellaksen Ruususuklaalevyn – ihan kokonaisen.

Joulun päättävään Nuutinpäivään kuuluva nuuttipukkiperinne on tullut meille Ruotsista. Alun perin nuuttipukkina kiersivät nuoret miehet. He pukeutuivat esimerkiksi vanhaan käännettyyn turkkiin sekä pitivät päässään sarvia ja tuohista tai nahkaista naamaria. Nuuttipukit mekastivat ja kiersivät talosta toiseen joulunpyhistä jäänyttä olutta vaatien. Vaikka nuuttipukkeja pelättiin, heidät kuitenkin päästettiin sisään. Mikäli nuuttipukeille ei annettu olutta, he saattoivat tehdä jotakin vahinkoa, josta meidänkin kylällä puhuttiin vielä vuosikymmeniä myöhemmin.

Sotien jälkeen nuuttipukkiperinne muuttui ja sitä ryhtyivät jatkamaan lapset, jotka hoitivatkin tehtävää ansiokkaasti aina 70-luvulle asti. Virpominen valtasi alaa 80-luvulla ja nuuttipukit joutuivat väistymään. Nuuttipukkiperinne on Suomessa säilynyt lähinnä vain Lounais-Suomessa. Onneksi Laitilassa perinne on taas elpynyt ja Nuuttipukkien ilta on Poukantalolla 13.1. klo 17-20.

Minulla ei olekaan ollut sukkaa päässä 70-luvun alkuvuosien jälkeen. Pitäisikö sitä taas kokeilla J



Tiina


maanantai 5. tammikuuta 2015

Työnjako ja osallistuminen

Yhdistyksissä, ainakin marttayhdistyksissä, on vuoden mittaan paljon toimintaa. Toimintakalenterissa on tavallisesti kokoontumisia kaksi kertaa kuukaudessa ja tämän lisäksi virallisemmat asiat kuten yhdistyksen ja hallituksen kokoukset. Usein päävastuu koko toiminnan järjestämisestä on muutamalla vastuuhenkilöllä, yhdistyksen hallituksella ja pahimmillaan vain yhdellä henkilöllä, puheenjohtajalla. Puheenjohtajaparka nääntyy taakkansa alle ja uuden puheenjohtajan löytäminen väistyvän tilalle on vaikeaa, joskus lähes mahdotonta.

Samaan aikaan monet yhdistyksen jäsenistä haluaisivat osallistua toimintaan ja jopa turhautuvat, kun kokevat jäävänsä ulkopuolelle. Tekemisen into on kova, mutta mahdollisuuksia ei tunnu löytyvän. ”Meillä Liisa on aina keittänyt kahvit ja Kaisa tuonut pullat”. Ja Liisaa harmittaa, kun joskus haluaisi olla marttaillassa jouten ja juoda jonkun muun keittämää kahvia…

Meillä Martoilla on otettu käyttöön työnjaon apuvälineeksi henkilöiden tehtäviä kuvaavat erikoisnimikkeet. Yhdistyksissä voi toimia kässämarttoja, ruokamarttoja, puutarhamarttoja, kierrätysmarttoja, moppimarttoja, metsämarttoja, tilastomarttoja, kuntomarttoja, garderoobimarttoja jne. Nimikkeitä käyttämällä saadaan selvemmin osoitettua, miten monenlaisia osaajia martoissa tarvitaankaan. Tehtävänimikkeiden käyttäminen antaa hallitukselle välineen yhdistyksen töiden jakamiseen ja luo samalla osaajille heidän kaipaamansa osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuden.

Tehdään yhdessä,


Tiina